torstai 26. huhtikuuta 2007

ÄIDIN TYTTÖ

En tiedä koska kaikki alkoi, ensin ei ollut mitään ja vähän myöhemmin oli kaikki.
Laulussa oli kaikki ja kaikki oli laulussa. En tiedä oliko laulu ennen minua, mutta laulun mukaan laulu oli ollut aina. Ja kaikki oli laulussa.
Laulun lisäksi on emä. Emä laulaa ja kun emä joskus lakkaa laulamasta muutun minä emäksi ja aloitan vuorostani laulun. Näin on aina.
Meitä on kaksi, musta ja valkoinen. Minusta tulee emä joten olen valkoinen. Vieressäni on musta, musta ei ymmärrä laulua, mutta se tietää kyllä olevansa musta. Mustat lähtevät aikaisin. Mustan tehtävä on hakea ruokaa. Ajan kuluttua musta ei enää jaksa. Niin se on.
Emäni laulaa minulle ja ruokkii minua. Maitiainen tulee emästä ja täyttä vatsan laulu tulee emästä korviini ja täyttää mieleni.
Emäni on pian loppu ja minusta tulee emä.
***
Korkealla planeetan yläpuolella leijuu avaruusalus. Avaruusaluksessa mies seuraa huolissaan naisen elintoiminnoista kertovaa monitoria. Kaikki muu on kunnossa, mutta aivokäyrä vaikutta käsittämättömältä. Se ei ole uutta vaan viimeiset kaksi viikkoa on tilanne ollut käsittämättömän vakaa. Ehkä tämä kaikki johtuu tästä kirotusta planeetasta, jossa ei ole päivää eikä yötä. Planeetan vuosi ja vuorokausi ovat täsmälleen yhtä pitkät ja aurinko paistaa aina samaan kohtaan täysin samalla intensiteetillä. Ei ole vuodenaikoja, ei säävaihteluita eikä mitään joka kertoisi ajan kulumisesta. Ainut joka kertoo miehelle ajan kulumisesta on aluksen tietokoneen kello ja sekin tuntuu hidastuvan koko ajan.
Nainen voi kuitenkin hyvin ja häntä ei saa herättää ennen kuin kahden viikon kuluttua.
Mies ei muista koska hän on viimeksi nukkunut. Tällä planeetalla ei voi nukkua, mutta jatkuva torkkuminen korvaa kunnon yöunen.
***
Minä olen nyt emä. Osaan laulun. Musta pyörähti päälläni ja lähti etsimään ruokaa. Minä odotan. Aloitan laulun valkoinen ja musta odottavat sisälläni ja kuulevat jo.
***
Mies on käynyt jälleen lääkekaapilla havaitakseen vain, että unilääkkeet ovat edelleen lopussa. Hän ei enää jaksanut tuijottaa monitoreja jotka eivät olleet muuttuneet koko aikana. Hän oli unenpuutteen, ikävän ja huolen takia sairas. Ruoka ei enää pysynyt sisällä, mutta hän päätti odottaa, koska nainen oli niin vannottanut. Hän oli ennenkin joutunut odottamaan matkan aikana ja hän tiesi hyvin, että mikään ei voisi mennä pieleen. Kaikki oli kuitenkin nyt erilaista sillä nainen oli nyt raskaana, viimeisillään. Hän päätti kuitenkin odottaa vielä viikon, koska oli niin luvannut.
***
Musta ja valkoinen ovat syntyneet. Laulan kuten oma emäni. Musta ja valkoinen kasvavat nopeasti ja maitiainen alkaa olla lopussa. Oman mustani pitäisi palata pian.
***
Mies nukkuu ja näkee levotonta unta.
***
Musta on myöhässä ja maitiainen on loppumaisillaan. Säännöstelen sitä ja annan sitä vain valkoiselle. Vain valkoinen on tärkeä. Syön viimeiset palat omaa emääni ja odotan, mutta lauluni jatkuu koko ajan. Laulu on aina.
***
Mies herää tokkuraisena ja ajattelee, mikä typerä tapa viettää häämatkaa. Toisaalta tämä oli ollut hänen ideansa ja nainen oli aluksi vastustanut sitä. Aluksi kaikki oli ollut mukavaa ja hän oli nauttinut tripeistään, mutta suunnittelematon spontaani raskaus oli vaatinut matkan lyhentämistä. Nainen oli kuitenkin halunnut yhdelle tripille. Mies päätti odottaa vielä yhden päivän.
***
Iso-Musta palasi vihdoin, pulskana ja hyvinvoivana. Se katsoi minun silmiini ja kellistyi eteeni. Puren kaulapoimun auki niin kuin laulu kertoo ja imen elämän itseeni. Outo värisyttävä tunne kulkee lävitseni, tästä tunteesta laulu ei ollut maininnut. Musta ja valkoinen voivat hyvin. Kaikki on hyvin: Laulu jatkuu niin kuin sen pitääkin, mutta minulla on outo olo ikään kuin jokin olisi väärin, perusteellisen väärin. Laulu kuulostaa pahalta vaikka tiedänkin sen olevan oikein. Minun on ikävä omaa mustaani ja sen liha maistuu pilaantuneelta.
Valkoinen katsoo minua nälkäisenä.
***
Mies ei enää jaksa odottaa, vaan käynnistää palautus ohjelman. Kestäisi vielä noin puoli tuntia ja nainen heräisi ja kotimatka voisi alkaa. Puoli tuntia on pitkä aika kun sen kulumista ei huomaa muusta kuin näyttöruudun piirtämistä kirkkaista numeroista. Tietokoneen näyttämä aika ei ole oikeata aikaa, se on vain kaksiulotteinen visio siitä ajasta joka oikeasti kulkee maanpäällä. Maanpäälinen aika on kaunista ja hyvää, se saa syksyiset lehdet kohisemaan. Mies odotaa.
***
Kaikki on väärin, valkoinen ja musta alkavat näyttä limapalloilta jotka himoiten tuijottavat lihaani. En jaksa enää laulaa ja se tuntuu hämmentävän valkoista. Minun on ikävä jotain mitä en muista, jotain mitä laulussa ei mainita. Mielessäni vilkkuvat sekavina kuvat joissa ei ole mitään järkeä. Kuvissa esiintyy usein outo kaksijalkainen jonka kuva saa aikaan lämpimiä väristyksiä.
Maitiaista ei tule enää ja valkoinen on alkanut syömään minua. Samalla hetkellä tajuan kuolevani ja ajattelen miestäni. Mies...
... mies... minulla on mies, minä muistan kaiken. Ajattelen miestäni ja laulan uuden laulun. ***
Olemme matkalla kotiin. Vaimoni on ollut jotenkin omituinen herättyään hän kertoo kaiken olevan hyvin ja että planeetalla oli ollut ihan kivaa. No en minäkään ollut kertonut kaikkea siitä mitä nymfien planeetalla oli tapahtunut. Ikävä on kuitenkin poissa ja eron jälkeen ymmärrän yhä selvemmin kuinka paljon vaimoani rakastan, joten tämä matka oli ollut hyvä idea. Maapallolla kaikki on niin hyvin, että seikkailuja ei löydä juuri muualta kuin vierailta planeetoilta. Sielun siirtäminen vieraaseen elämän muotoon on suurin seikkailu mitä kuvitella saattaa. Vaimon aika on kohta täysi, me emme millään ehdi kotiin ennen lapsen syntymää.
***
Lapsemme on nyt viikon vanha, kaunis, suloinen ja täydellinen. Ainut vika on se että se huutaa. Maapallolla meillä olisi kaikki tekniikka sen rauhoittamiseksi, mutta tässä surkeassa aluksessa ainut keino on pitää sitä sylissä ja puhella sille rauhallisesti. Mies on yhä sekaisin kaikista nappaamistaan unilääkkeistä ja hänestä ei ole juuri apua.
Mies nukkuu kaula paljaana ja näen veren kiertävän hänen suonissaan. Lapsen huuto sattuu korviini. Alan hyräilemään laulua mielessäni peittääkseni sen.
Laulu ottaa vallan ja näen miehen sellaisena kuin hän on, sellaisena kuin se laulussa kerrotaan. Kaulasuoni sykkii yhä taajempaan. Tunnen omien hampaideni terävyyden. Lapsi huutaa, sen on varmaan nälkä. Puren miestä kaulaan. Mies huutaa, lapsi huutaa, minä huudan. Mies rimpuilee, mutta hän on myöhässä kaksi isoa valtimoa kaulalla on jo auki. Emäni laulu peittää kaikkien huudon....
***
Planeetalla, jolla ei ole vuosituhansiin tapahtunut mitään uutta, tapahtuu jotain ihan uutta. Uusi laulu leviää pesästä pesään ja musta ja valkoinen laulavat yhdessä.
***
Mies herää vaimonsa huutoon. Hän ottaa naisen syliinsä ja suutelee vaimoaan hikiselle otsalle. Painajainen jälleen. Mies käy tarkistamassa, että lapsella on kaikki hyvin ja ottaa vaimon tiukkaan syleilyyn. "Ei enää painajaisia". Vaimo uskoo miestään ja painajaiset pysyisivät poissa.

4 kommenttia:

Kami kirjoitti...

Yin ja Yang?

Dr. Doctor kirjoitti...

Sitäkin,

muistelin että ISO ajatus oli ettei sen saman tarvitse jatkua.
Lapsesta voisi tulla muutakin kuin vain huono hiilikopio vanhemmistaan.

Nyt en ole ihan varma uskonko siihen enää.

Kami kirjoitti...

Niin. Tai huono hiilikopio isovanhemmistaan. Tietyt asiathan oman vähäisen ymmärrykseni mukaan hyppäävät sukupolven yli. Tietyt taas valuvat kuin paska alaspäin.

"Kuollessaan
Kuorman jättää hän lapsilleen
Saavat kolmanteen ja neljänteen
Sukupolveen taakan kantaakseen
Koston kierrettä saa kuljettaa
Kuormasta uskonsa ammentaa
He eivät luovuta aarteitaan
Taakkaa kantavat harteillaan
Kuin rakkaintaan"

Jos opitusta puhutaan, niinhän se kai on. Tai ehkä se on enemmän heidän tulkintansa vanhemmistaan.

Siis lapsesta kun puhutaan. Olen miettinyt pienintä siskoani ja vaikken olekaan tyytyväinen suunnasta mihin nykyäajan pennut menevät, on pakko todeta että hänen ikäisenään en hallinnut läheskään noin paljon asioita. Maailma on kokoajan monimutkaisempi.

Ihminen pysyy samana.

Karmii ajatella miten epävarmoja ihmisiä se voi luoda. Eiköhän tuo nähdä vuosikymmenen, parin päästä.

Lapsuus lyhenee ja ihmisen älyn syy on käsittääkseni pitkä lapsuus.

Kami kirjoitti...

Syy, tai yksi tekijöistä siis.