AJATELLA

Aina on ollut baareja tai muita paikkoja, joissa ihminen voi nauttia päätäsekoittavia kalliita juomia ja tavata ihmisiä toivoen, että joku tulisi ja kertoisi välittävänsä sinusta. Vaikka maailma olisi täydellinen, niin kuin se nyt sattumalta oli, olisi tämä yhä sekavaa ja vaikeaa.
Nytkin nainen ihmetteli miksi hän oli tilannut keltaisen juuri tänä iltana kun edessä istui sattumalta täydellinen mies, jollaisesta hän oli haaveillut viimeiset viisikymmentä vuotta. Keltainen sekoitti pään, poisti estoja ja palautti vuosituhansia vanhan "sh" -äänteen puheeseen. Mies ei tästä näyttänyt välittävän vaan kuunteli kaikessa rauhassa naisen estotonta sössötystä ja nyökkäili siemaillessaan sinistä juomaa, jonka vaikutus on tunnetusti vain piristävä.
Nainen kamppaili saadakseen ajatuksensa kasaan, seuraavaksi hänkin tilaisi sinisen tai vihreän, mutta nyt täytyisi lörpötellä tyhjänpäiväisiä, että mies ei ehtisi kadota.
- Taiteilija vai töissä?
Kysyi nainen jotain sanoakseen.
- Töissä.
Vastasi mies ja hymyili. Nainen hämmästyi, miehessä täytyy olla jotain vikaa, sillä ei kukaan täysjärkinen tee töitä. Mies vaikutti kuitenkin hyvinkin täysjärkiseltä, jopa syötävän herkulliselta, herkältä ja älykkäältä. Silmissä oli älykäs katse, joka kertoi että mies ymmärsi. Mitä mies ymmärsi sitä nainen ei tiennyt.
- Mitä teet?
- Olen poliisi.
Nainen oli aina kuvitellut, että poliiseja olisi vain telen aivottomissa viihdesarjoissa, miehen täytyi pitää häntä pilkkanaan.
- Etkä ole, et edes näytä poliisilta.
- Miltä poliisit sitten näyttävät.
- En tiedä, isoilta ja rumilta kai.
- No en minä ainakaan ole iso.
- Odota, käyn hakemassa uuden juoman..
Nainen poistui vessaan, jossa korjasi suurella ammattitaidolla meikkiään. Hän oli kosmetiikka konsultti, erikoisalanaan luomien tekeminen. Joillekin ökyrikkaille hän oli joskus valmistanut myös arpia. Täydellisten ihmisten yhteiskunnassa ainut keino erottua olivat kauneusvirheet. Nyt kaksi hienoa luomea, jotka hän oli valmistanut tätä iltaa varten näyttivät rumilta ja suttuisilta ja hän päätti pestä ne pois koska miehellekään ei sellaisia ollut. Mies oli ainutlaatuisen ihana. Mies osasi sanoa juuri oikeat asiat, aivan kuin hän osaisi lukea ajatuksia.
Nainen palasi pöytään baaritiskin kautta, hän tilasi itselleen sini-vihreän selventääkseen päätään. Olisipa mies ottanut vuorostaan keltaisen. Pöydässä mies odotti itsevarman ja rennon näköisenä kädessään lasi keltaista, aivan kuten nainen oli toivonut.
Keskustelu jatkuu:
- No, mitä poliisit sitten tekevät?
-Ylläpitävät järjestystä kaiketi.
- Eikö se säily sitten pitämättä?
- Kyllä kai, mutta varmuuden vuoksi meitä on vielä muutama.
- No, mitä te sitten teette, noin ihan oikeasti.
- Ei paljon mitään, valvotaan vaan.
- Valvotte mitä?
- Se on vähän niin kuin salaisuus.
- Minä olen taiteilija, haluatko kuulla työstäni?
- Tottakai.
Ja mies kuunteli ja kysyi juuri oikeat kysymykset, ne naiselle tärkeät, jotka kertoivat naiselle, että mies ymmärsi ja käsitti mitä nainen halusi työllään sanoa.
Keskustelu jatkui valomerkkiin asti ja vielä paljon pitempäänkin. Rakastajana mies ylitti kaikki odotukset, aivan kuin mies osaisi lukea ajatuksia.
Intohimoista yötä seurasi monta samanlaista yötä ja monta ihanaa päivää. Yhdessäolo johti yhteen muuttoon ja valtion vahvistamaan parisuhteeseen. Parisuhdetta seurasi lapsi. Ja kaiken aikaa mies oli täydellinen, mies tuntui aistivan niin lapsen kuin naisen mielialat ja mielihalut. Hääpäivät ja syntymäpäivät mies tuntui muistavan aina. Elämä on täydellistä. Mies kävi kerran kuussa poliisitoimistossa töissä antamassa raportin, muttei kuitenkaan suostunut puhumaan työstään, koska se oli salaista muttei kovin mielenkiintoista.
Nainen jatkoi taiteiluaan vailla merkittävää menestystä, itse asiassa vain mies tuntui ymmärtävän mitä hän taiteellisilla produktiollaan halusi sanoa.
Mies oli juuri antamassa poliisitoimistossa kuukausiraporttiaan kun telen uutisissa kerrottiin poliisista, "... tutkimustemme mukaan poliisi on palkannut useita telepaatteja valvomaan kansalaisia yhteiskuntarauhan säilyt.. Krtz LÄHETYS KESKEYTETÄÄN...". Ja seuraavaksi urheilua.
Naisen mielessä välähti ja kaikki oli äkkiä selvää.
Mies saapui kotiin , iloisena niin kuin aina. Naisen kattamassa kahvipöydässä vallitsi jäätävä hiljaisuus. Mies katsoi naista silmiin ja nainen tunsi kuinka mies luki hänen ajatuksiaan. Hirveää. Mies luki hänen ajatuksiaan.
Mies katkaisi hiljaisuuden sanoen: "Voi kun et olisi katsonut teleä tänään". Nainen tajusi, että miehen tehtävät olivat erittäin salaisia. Kenties miehen tuli nyt poistaa hänet.
- Miten niin?
- Minulla olisi ollut kaksi teatterilippua.
Pilaileeko mies? Tietääkö hän, että minä tiedän. Vai onko kaikki vain minun kuvitelmaa.
Illalla teatterissa nainen tunsi epäilystensä häipyvän. Kenties hän oli kuvitellut koko uutisen, pelko alkoi häipyä ja kaikki oli nyt niin kuin aikaisemminkin.
Voi kun mies ottaisi minua kädestä kiinni ja suutelisi minua poskelle.
Mies otti vaimoaan kädestä kiinni ja suuteli häntä poskelle.