EILEN

Poika, jolla on punainen paksu poninhäntä, huoliteltu poskiparta ja ohimoilta oheneva tukka istuu bussissa vierellään tyttö, jolla on aateliset piirteet ja kasvojen peittona huoliteltu meikki. Poika katsoo kaukaisuuteen ja yrittäen samalla tavoittaa jo vuosia mielessään pyörinyttä sävelmää. Ajatusta ja yritystä häiritsee jatkuva ääni joka kuuluu vieressä istuva aatelispiirteisen tytön suusta. Tyttö puhuu kovalla ja itsevarmalla äänellä, tytön äänessä on iloisuudesta huolimatta närkästynyt pohjasävy. Poika yrittää olla kuuntelematta ääntä, mutta jotkut sanat painuvat pakolla läpi sen sävelmän, jota poika mielessään usein hyräilee. Sanat "työ, tulevaisuus ja todellisuus" eivät olleet ennenkään merkinneet pojalle mitään, mutta hän tiesi, että tyttö kyllä tunsi sanojen merkityksen.
Sävelmä katoaa pojan mielestä, aivan kuten se on tehnyt niin monta kertaa aikaisemmin. Nyt se oli kuitenkin yhdentekevää, sillä pojan kitaran päälle oli laskeutunut paksu pöly ja hämähäkki oli rakentanut verkoston peittämään vanhan kelanauhurin. Bändin jäsenistä yksi oli kuollut ja kaksi naimisissa. Kitaraa oli kaupiteltu "keltaisessa pörssissä" jo useita kertoja, mutta ostajia ei ollut vielä ilmaantunut, ehkä se johtui aivan liian korkeasta hintapyynnöstä, tiedostamattomasta halusta pitää vanha kitara. Realisointi ajatus oli uudesta rakkaudesta kummunnut, ei oma tarve tai tahto.
Poika muistelee vuoden takaista aikaa. Silloin hän oli kuvitellut olevansa kala. Ankerias tai hauki, joka uiskentelee ikuisuuden vapaana ja valitsee parhaat syötit joutumatta kuitenkaan itse koskaan koukkuun taikka katiskaan. Lohi myötävirrassa, matkalla Karibian merelle kutemaan. Nyt hän tajusi olevansa kastemato, joka oli vähän aikaa saanut luikerrella vapauden illuusiossa, kunnes kohtalo oli tunkenut hänet koukkuun. Koukkuun, joka ylettyi perseestä päänahkaan.
Tytön katkeamaton puhevirta jatkuu. Puhe kertoo poninhännän katkeamisesta ja sivuista jotka tultaisiin rajaamaan tarkasti.
Poika muistaa yhä ajan, jolloin hän ei ollut kokonainen vaan vain kolmeneljäsosaa. Hänellä oli ollut mukavaa etsiessään sitä puuttuvaa palaa. Kaikki oli ollut helppoa kunnes hän oli kohdannut tämän naisen, joka oli myös kolmeneljäsosaa. Yhdessä heistä oli tullut yksi kokonainen, mutta tyttö oli suorittanut kokonaisuuden jaon ja pojasta oli tullut vain vajaa puolikas. Vajaa puolikas oli menettänyt kaiken voiman ja virran, mutta onneksi tyttö oli ollut paikalla näyttämässä suunnan, johon olisi hyvä luikerrella. Katseiden kohdatessa pojan päästä oli kuulunut kova paukahdus ja hän oli hetken aikaa kuvitellut, että kyseessä oli pitkään odotettu räjähdys, mutta kyseessä olikin vain pojan päässä varastoituneena olleen tyhjän tilan täyttyminen. Aluksi tyhjiön täyttyminen oli pojasta tuntunut mukavalta, mutta myöhemmin poika ymmärsi, että tyhjiö oli ollut se voima joka piti pojan poikana. Tyhjiö oli ollut se liima joka piti pojan persoonallisuuden palaset kasassa. Nyt pojan persoona oli liiman puuttuessa hajoamassa pieniksi palasiksi. Hän oli alkanut aikuistua.


Poika muisteli aikaa, jolloin hän oli ollut varma, että hän voisi vetää tytön mukanaan alas ja että hän voisi ottaa tytön voiman ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Tyttö olikin ottanut häntä niskasta kiinni ja kun hän oli pyristellyt kohti valoa, vapautta ja vastavirtaa niin oli tyttö kertonut olevansa raskaana, ihan vähän vaan. Uutisten jälkeen poika huomasi, että hän oli pudonnut putkeen. Putkeen, joka veti häntä ylöspäin, kohti todellisuutta, mustaa pukua tarvittiin nyt hautajaisten lisäksi työelämässä.
Kun hän oli huomannut mitä on tapahtumassa niin kaikki oli ollut aivan liian myöhäistä.
Punapäinen poika, joka istui bussissa, oli nyt matkalla parturiin hääpäivänsä aattona. Tyttö, jolla oli kauniit kasvot ja kireä ilme, oli nyt vihdoin lopettanut puhumisen ja hyräili itsekseen. Tytön silmäkulmissa oli alkavia ryppyjä, jotka eivät johtuneet nauramisesta. Kauneudenhoitola ei ollut kiinni, kuten poika oli tytön kotiin tullessa epäillyt, vaan näitä ryppyjä, jotka johtuivat rakkaudesta, eivät edes kalleimmat kosmetologit pystyneet kätkemään.
Poika katsoi tyttöä ja yritti tavoittaa kadonneen sävelen, mutta se oli nyt kadonnut, lopullisesti.