FINAALI

"Kaikki sattuu, koskaan tiedä kuka olen... ... olisin minäkin voinut, mutta... miksei, miksen, miksi, ja kaikki ne turhat vuodet,... ..olihan se hienoa... ...EIVIELÄEIVIELÄEIVIELÄ.... ....tapaankohan hänet uudestaan... ...kaikki sammuu.. ... missä sitä valoa on... ...rakastin häntä.. ...EIVIELÄEIVIELÄEIVIELÄELÄELÄELÄ...
Elä... ...Kuka se oli... .. Kaikki rahani....Kaikki naiseni... Pizzaa, ja valkosipulia"
Rauhassa, kaikki on hyvin. Ei satu enää. Se oli hyvin. Kaikki on tallessa. Valitsit oikein. Ei satu enää.
"...miksimiksimiksimiksi..."
Ei mistään erityisestä syystä. Ei satu enää. Teit kaiken hyvin. Se kannatti.
"...takaisin takaisin, vielä vähän, lisäälisää,..."
Ei enää lisää, ei paluuta. Aika on.
"... missä hän, ikävä."
Hänkin rakasti sinua, olin myös hänen kanssaan. Hän rakasti sinua, rakasti sinua, sinua, vain sinua.
"... lapsi,minulla on lapsi, minä olen isä."
Lapsi on aikuinen, lapsella on lapsi, elämä jatkuu, teit hyvän työn.
"... lapsi minä olen lapsi.., äiti"
Äiti rakastaa sinua.
"..isäää..."
Isä rakastaa sinua, hyvä poika.
" keuhkot täyteen ilmaa, polttaa.."
Syntymä, tervetuloa.
"Lämmin,.. Hyvä ...mmmm."
Lämmin, hyvä, ..
"mmmm..."
MMmm.
"mm..valo.."
Valoa kohti.
"Valossa, kiitos, hyvä."

Hoitaja otti kypärän pois päästään, päivän työ oli tehty. Potilas, 130-vuotias hengitti yhä, mutta hän oli jo poissa, kaukana poissa. Hän näytti yhä kolmekymmentävuotiaalta, mutta vaikka ruumis kesti ihmisen sielu ei kestä loputtomiin, vaan se loppuu tehtävänsä täytettyään.
Hoitaja käveli pukukaapille ja vaihtoi puukenkänsä tavallisiin.